Elämyspedagogia

Leila Simosen elämyspedagoginen artikkeli on julkaistu painettuna teoksessa Arja Kaila (toim.), Luovuuden liekki. Laatua ja osaamista terveydenhuollossa. Terveydenhuoltoneuvos Sirpa Salolle omistettu juhlakirja. Itä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja nro 60, 2001.

ELÄMÄNVIRTA HALLINNASSA - ELÄMYSPEDAGOGINEN NÄKÖKULMA MUUTOKSEEN

Halusin nousta korkealle voidakseni nähdä syvälle itseeni. Reinhold Messner, vuoristokiipeilijä 1970-luvulla.

Suomalainen haluaa nykyisin elämäänsä elämyksiä. Hän hakeutuu muutoskoulutukseen, joka pidetään Kreikassa. Työpaikalla yksikön kehittämiskeskustelu toteutetaan kävelykokouksena. Tiimin jäsen kohtaa mentorinsa kannustamana sekä menetyksen että menestyksen pelkonsa – ohjatun mielikuvaharjoituksen avulla.

Elämys voi olla matkustamista eksoottiseen paikkaan tai luova ratkaisu toiminnallistaa tehtävä ja uudistaa työpaikan arkisia puhetavan muotoja.

Elämys jättää muistijäljen, se auttaa ylittämään rajoittavia uskomuksia ja oppimaan uutta. Elämys on hyvä pitkospuu huonon itsetunnon ja oman osaamisen epäilyn suolla. Elämys lisää oivallusta, se on valtaistumisen väline.

Olen toiminut viisitoista vuotta tieteen ja hallinnon pätkätöissä tutkijana, jatko-opiskelijana, suunnittelijana tai opettajana eri yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa kotimaassa ja ulkomailla. Väiteltyäni 1990 sain pian hyvän viran, elämäni ensimmäisen eläkeviran. Viihdyinkin siinä lähes kymmenen vuotta, sitten erosin.

Päällikkövirka ei enää riittänyt. Tikkaiden sijasta elämäni alkoi hahmottua shakkilautana.

Visualisoimalla voimme luoda tietoisuuden tilan missä emme käytä loogista, lineaarista tai analyyttistä ajattelua kokemuksissamme, vaan koemme kaiken tunteen kautta. Lee Milteer.

Elämä ja elämys. Elämys on suomenkielen sanana vahva ja mielenkiintoinen kääntyen englanniksi vain laimeana. Experience on yhtä vaimea vastine elämykselle kuin yrittäjä on sanana sille kaikelle, mitä nykyään teen.

Yrittäjänä olen vapaa, vaikka olisin töissä. Ajatukseni ovat vapaat kouluttamiseen, kirjoittamiseen tai visiointiin. Vuorovaikutuksessa asiakkaan – yrityksen, organisaation tai yksittäisen ihmisen – kanssa luon uutta tietoa, joka tekee asiakkaan muutospotentiaalin näkyväksi. Luemme tulevaisuuden hiljaisia signaaleja, näemme näkyjä siitä, mitä yritys, organisaatio tai ihminen on vuoden tai viiden päästä.

Elämysten kautta etsin uusia oivallushorisontteja omaan ajatteluuni. Siksi myös teen ja harrastan monenmoista kuten vaikkapa lenkkeilyä, luomuviljelyä, koskimelontaa, astangajoogaa. Toiminnoista osa tyydyttää seikkailunhaluani, osa auttaa minua hiljentymään omaan itseeni.

Elämäntapani ei ole kovin tavallinen ikäisilläni (50 v) naisilla. Minulta kysytään usein: Mistä sinulla riittää niin paljon energiaa? Miksi et tyydy siihen, mikä on helppoa? Mistä sinä aina keksit uutta?

Joskus vastaan kysyjälle vastakysymyksellä: Miksi sinä tyydyt siihen, mikä on helppoa ja tavanomaista? Mikset sinä etsisi uutta? Asiat liittyvät mielessäni yhteen: minulla on paljon energiaa juuri siksi, että keksin uutta enkä tyydy tavanomaiseen. Otan riskin.

Riski on monen ihmisen sanastossa sama kuin uhka, mutta minun ajatuksissani riski on mahdollisuus, että unelma toteutuu.

Ajatukset ovat syy, elämäsi on seuraus. Sokrates.

Elämänvirtaan kuuluu sekä koskia että suvantoja. Vaatii rohkeutta lähteä suvannosta virtaan, jonka vaiheita ei pysty itse etukäteen määrittelemään. Mielessä pyörii: pysynkö pystyssä, mikäli koski tulee vastaan? Pääsenkö kaaduttuani ylös ja jatkamaan matkaa?

Onko ihmisen mahdollista hallita elämää? Ei ole, mutta aikaansa ja ajatuksiaan on. Elämä järjestää usein kriisejä, joihin ei ole varautunut: kriisi voi olla läheisen kuolema, työpaikan menetys, luopuminen jostakin mistä ei vielä ole valmis luopumaan. Menetykset ovat myös kivun kautta kasvamista, sillä kriisi on aina sekä uhka että mahdollisuus uuteen.

Erosin turvallisesta virastani siksi, ettei työ enää tuottanut tyydytystä. En enää saanut elämyksiä virkatyön arjesta.

Moni kaipaa kipinää arkeen, loistoa päivään. Elämä on nykyisin rytmitetty kellon mukaan ja pakattu kiireen kääreeseen. Elämys on jotain ennalta arvaamatonta, yllätys, jota mielikuvitus ja etukäteen ajattelu ei ole pilannut.

Elämysten kautta oppiminen on ihmiselle luonnollinen tapa selviytyä ja kehittyä. Kokemuksellisessa oppimisessa elämys ja mieli kytkeytyvät toisiinsa suoraan ilman symbolien kantamaa välitystä. Ajattelu nopeutuu, kun mieli avautuu uudelle. Elämyksen avulla mielen maisemassa aukeavat vanhojen kaavojen kangistamat uskomukset ja ihminen pystyy ylittämään rajoja, jotka kangistavat hänen kapasiteettiaan ja luovuuttaan.

Suomalainen terveydenhuolto on muutoksen, arvioinnin ja itsearvioinnin prosessissa. Sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon keskinäissuhteita että alan organisaatioiden toimintakulttuureja uudistetaan. Perinteisestä hierarkiasta pyritään kohti aikuismaista kulttuuria, jossa paremmin toteutuvat organisaation keveys, asiakaslähtöisyys ja palvelun korkea laatu.

Aikuismainen kulttuuri nojaa verkostorakenteelle, jonka päämäärät välittyvät visioiden kautta. Jokaisen asiantuntijan sitoutuminen, vastuullisuus ja kompetenssi ovat keskeisiä menestystekijöitä. Luottamus, innovatiivisuus ja uudistuminen vapauttavat aikuismaisen organisaatiokulttuurin inhimillistä energiaa sen kontrolloinnin sijasta (Juuti 1998).

Mielenkiintoiset haasteet ovat ihmisen voimavaroja, jaksamisen salaisuus. Jaakko Luomahaara. Julkaisussa Simonen.

Valtuuttamisen ajatuksen mukaan valta ei ole rajallista (jaettava kakku), vaan vallan lisääntymisen myötä työyhteisön onnistumisen mahdollisuuden lisääntyvät (pohjaton lähde).

Työuupumuksen, kiusaamisen ja työnilon puutteen kanssa kipuilevissa terveydenhuollon organisaatioissa on ryhdytty kurottamaan kohti muutosta kannustamalla rohkeutta ja luovuutta. Ylihoitaja tai osastonhoitaja on yhä useammin tiimivalmentaja tai mentori. Hyvä johtaja näkee jokaisen kyvyt ja potentiaalin ja kehittää tiimien toimivuutta.

Julkisen terveydenhuollon muutoksessa työyhteisöt, tiimit ja yksittäiset alan ammattilaiset ovat menneet viime vuosikymmeninä läpi kasvun, laajenemisen, hajautuksen ja uudistusten myllystä. Yksittäisellä työntekijällä on erilaiset voimavarat käsitellä muutosta ja hallita muutoksen aiheuttamaa uhkaa omalle identiteetilleen. Muutos vaatii aina minä-työtä.

Työpaikan yllätykset ovat yleensä kielteisiä: leikkauksia tai lomautuksia. Voimavaroja on karsittu, mikä merkitsee kiireen lisääntymistä työn laadun kustannuksella. Uupuneista työyhteisöistä on työnilo kadonnut, siksi harmaalle arjelle etsitään vaihtoehtoja elämyksistä.

Elämyksen kautta oppiminen voi olla kipinä uudelle tasolle, joka auttaa uskomaan omiin voimiin ja sitoutumaan työpaikan muutokseen tai näkemään kirkkaana oman, uuden unelman.

Olen antanut muutoskoulutusta Lapissa ja Lanzarotella, Suomessa ja Santorinilla. Olen toiminut kouluttajana myös kahdella Sirpa Salon johtamalla ja Hämeen kesäyliopiston järjestämällä koulutusviikolla Kreikassa 2000-luvun alussa.

Koulutus, joka järjestetään irrallaan arjesta, altistaa aivot uudelle. Osallistuja jättää arjen taakseen, irrottautuu normaaleista rutiineistaan ja ylittää arkiroolinsa. Normaalin työviikon pakot ja kodin kaavat jäävät taakse ja lentokoneen irrotessa maasta uuden odotus ja jännitys täyttävät mielen. Ihminen altistaa itsensä elämyksille ja sitä kautta uuden oppimiselle, muutokselle.

Matka on rituaalinen irrottautuminen arjesta ja keino ottaa etäisyyttä normaalista: moni osallistuu loistoviikolle tankatakseen lisää voimavaroja, tuulettaakseen pinttyneitä ajatuksiaan tai pitääkseen oman elämänsä henkisen inventaarin. Koulutusviikko on sisäisen kasvun areena, jolle sekä maantieteellinen siirtymä – matka – että osallistujien samanhenkinen ryhmä luovat puitteet.

Opin ymmärtämään entistä enemmän erilaisten ihmisten työtä ja tapoja ajatella ja ilmaista itseään. Anonyymi loistokurssille osallistunut arvioija.

Terveydenhuollossa tietoon ja taitoon perustuva ammattitaito on Suomessa huippuluokkaa, mutta nykyisin investoidaan koulutuksella myös tahtoon ja mielikuvitukseen: sitoutumiseen työpaikan arvoihin ja työyhteisön kehittämiseen muutoksessa. Huippuosaaminen ja palvelun laatu ovat organisaation eri alan asiantuntijoiden kykyä toimia yhdessä, kuulla ja ymmärtää toistensa puhetta ja tarkoitetta asiakkaan, potilaan hyvinvoinnin maksimoimiseksi.

Mallittamalla toimivia ja uupuneita työyhteisöjä ja vertaamalla niitä toisiinsa saadaan tietoa menestyksen avaimista. Vuorovaikutusyhteiskunnassa kuunteleminen, ymmärtäminen, hiljainen tieto ja kannustuksen kierrätys ovat organisaation menestystekijöitä. Organisaation keskeisin tuotannontekijä eivät enää ole ihmiset – ammattilaiset, asiantuntijat – vaan ihmisten väliset suhteet (Simonen 2000).

Elämyshakuisuus on nykyihmisen yritys kuroa umpeen oman elämän ja muun maailman välistä kuilua. Media suoltaa ja suodattaa valtavan määrän kuvia, sanoja ja ääntä, ja tämä informaatiovirta synnyttää tunteen oman elämän hallitsemattomuudesta. Elämyksen kautta syntyy oivallus, eheyden kokemus, huikaiseva hetki jolloin elämänvirta tuntuu olevan hallinnassa.

Oivallus on pohja minän eheytymiselle. Toimiva työyhteisö perustuu hyvän itsetunnon pohjalta toimiville ihmisille, jotka pystyvät kannustavaan vuorovaikutukseen toistensa kanssa.

Soturin täytyy olla notkea kuin virtaava vesi ja muuntua sopusoinnussa häntä ympäröivän maailman kanssa, oli se sitten järjen tai tahdon maailma. Carlos Castaneda.

Kun ihminen saavuttaa jotain, se menettää saman tien arvonsa, mikäli kyseessä ei ole aito sydämen toive. Uuden auton, kauan himotun korun tai virkanimityksen hohde himmenee, kun näkee vielä hienomman auton, isomman timantin tai luontevan itsevarman, itseään korkeamman virkamiehen.

Kun unelma sisältää sydämen aidon toiveen, ei mikään uhkaa mielen tasapainoa. Mikään ei vähennä oman saavutuksen arvoa eikä horjuta hyvää itsetuntoa.

Mistä tietää, että unelma on aito sydämen toive? Sen tietää vain tuntemalla itsensä.

Sydämeni on petollinen… Se ei halua, että jatkan matkaa…

Oikein hyvä. On luonnollisesti pelottavaa vaihtaa unelmaan kaikki se minkä on saavuttanut… Jos tunnet hyvin sydämesi, se ei pysty pettämään sinua milloinkaan, koska tiedät sen haaveet ja toiveet ja osaat toimia sen mukaan… Kukaan ei pääse pakoon sydäntään… Paulo Coelho.

Lähteet:

Castaneda, C. 1998. Tarinoita voimasta. Otava, Keuruu.

Coelho, P. 1998. Santiagon unelmat. WSOY, Juva.

Juuti, P. 1998. Johtamisen ja tiimitoiminnan valmentaminen kokemuksellisen oppimisen avulla. Julkaisussa: Lehtonen T. (toim.) Elämän seikkailu. Näkökulma elämyksellisen ja kokemuksellisen oppimisen kysymyksiin Suomessa. Atena, Jyväskylä, 117-133.

Messner, R. 1979. Huipulle. Kirjayhtymä, Jyväskylä.

Milteer, L. 1996. Success is an inside job. Hampton Roads, Virginia.

Simonen L. 2000. Loisto. Voimapaja, Jyväskylä.