Sisällys

• Rikas vai köyhä?
• Raha muuttaa elämän
• Naisen raha ja tunneristiriidat
• Suomalainen varakkuus ja köyhyys
• Talouden tasa-arvon takapihalla
• Naisia hyvinvointiyhteiskunnassa
• Tavarataloista elämyskeitaisiin
• Shoppailuhimo ja sen kesyttäminen
• Velka on veli otettaessa
• Raha naisen renkinä ja isäntänä
• Riskinottokyky ja nettiriippuvuus
• Nainen säästäjänä ja sijoittajana
• Hyvä ja paha raha
• Täydellisyyden tavoittelijat
• Röyhkeä raha ja bling bling -kulttuuri
• Tuoko raha onnea?
• Emotionaalinen vauraus
• Tyylikkään köyhäilyn taito
• Rojuinventaari ja luopumisen lumovoima
• Rikkaus – asennetta vai rahaa?
• Eläkkeellä olon ihanuus ja kurjuus
• Perinnöksi, sileäksi vai vielä lisää?
• Nainen – nauti elämäsi rahoista (=loppuluku)
• Lisälukemistoa

Rikas vai köyhä?

Olen viettänyt aikaa luksushuvipurrella vieraana ja leipäjonossa ruoka-avun jakajana. Minulla on ollut osakesalkku ja olen ostanut vaatteita kirpputorilta. Olen lomaillut viiden tähden hotellissa ja kitkenyt viljelypalstaa omien perunoiden kasvattamiseksi.

Vierailemalla varakkaiden ja köyhien maailmoissa ymmärrän vasta konkreettisesti, että suomalaisten taloudellinen tasa-arvo on enää pelkkä myytti. Suomessa on laaja keskituloisten yhä paremmin toimeentuleva joukko, mutta yhä enemmän pysyvästi köyhiä. Kolmannessa todellisuudessa elää rikkaiden eliitti.

Suomessa eriytyy huikean erilaisia taloudellisia elämäntapoja, osa rikastuu entisestään, osa velkaantuu. Silti rahasta puhutaan itsestään selvyytenä tai yksityisasiana, vaikka oman talouden hallinta on yksi tärkeimpiä taitoja, joita nainen tarvitsee ja johon meitä ei kouluteta.

Tilastot ja tutkimukset kertovat yhteiskunnan rakenteesta ja sen muutoksesta, mutta suurin osa kirjan aineistosta on hankittu elämällä, omilla kokemuksilla ja puhumalla muiden naisten kanssa. Olen koulutusyrittäjänä valmentanut satoja naisia vaurastumisessa ja talouden hallinnassa.

Usein miehille raha on oma elämänalueensa, jopa kilpailun tai pätemisen areena. Naisille raha on osa arjen kokonaisuutta, tunteita, yhteisöllisyyttä ja huolenpitoa arjen pyörittämisen ohella.

Kun olen puhunut kirjoittavani naisista ja rahasta, minulle on naurettu, että siitä tulee varmaan ohut kirja. Naisillahan ei koskaan ole rahaa, ja jos on, he eivät osaa käyttää sitä saatikka saada sitä sijoittamalla kasvamaan. Toiset sanovat, ettei sellaista kirjaa tarvita, koska Suomessa ole mitään eroa miesten ja naisten välillä suhteessa rahan käyttöön. Jotkut ovat väittäneet, ettei naisista saa sanoa mitään ilman, että heitä verrataan miehiin.

Yhdistelmä naiset ja raha on siis saanut mukavan kutkuttavan, tunteita herättävän vastaanoton. Naisista ja rahasta kirjoittaminen on Suomessa uutta, sillä sukupuolinäkökulma on vielä suhteellisen tuore sekä taloustieteissä että finanssimaailmassa.

Raha alkoi kiinnostaa minua käsitteellisesti ja käytännössä, kun aloitin oman yrityksen 50-vuotiaana. Olin ollut yliopisto-opintojen jälkeen 25 vuotta palkkatyössä ja virkamiehenä. Yrittäjänä raha piti hankkia jostakin, koska se ei ilmestynyt enää automaattisesti tilille.

Yrittäjänä piti oppia luomaan rahaa, hankkimaan vararahasto yllättäville menoille ja opetella, miten rahaa kasvatetaan sijoittamalla. Huomasin, että yrittäjänä hankkimiini euroihin minulla oli lämmin suhde, toisin kuin palkkatyöstä saatuun varmaan tiliin.

Kokeilin, miten kulutusta voi hallita ja elää säästeliäästi. Sijoitin kaiken liikenevän rahan eläkevakuutuksiin, pörssiosakkeisiin, asuntoon eli pois kulutusimpulssien tieltä. Ystävien kulutushimon opettamana halusin kokeilla, miten nainen voi itse hallita rahaa, sen luomista, sen kuluttamista ja sen käyttämistä arjen ilona ja oman elämän ohjaamiseen.

Olin salavarakas, vaikka verotietojen mukaan elin köyhyysrajalla. Tyylikkään köyhäilyn vuosina sain kokea, etteivät raha ja onni ole yhteydessä toisiinsa. Voin allekirjoittaa Nelson Rockefellerin sanat ”Parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia.” En kuitenkaan halua ihannoida köyhyyttä, päinvastoin. Köyhyys ja kurjuus ovat kaukana ihmisarvoisesta elämästä, minkä tiedän sosiaalipolitiikan tutkijana. Mutta kulutusselibaatin avulla sain kiinni tunteista ja ajatuksista, jotka muutoin olisivat kaikonneet tavarataivaan yltäkylläisyyden tuuliin. Tutustuin itseeni ja sain henkistä voimaa.

Rajaamalla elämästäni markkinoiden tyrkyttämää turhaa hälyä elin yksinkertaista elämää ja itsetuntemukseni ja mielenrauhani kasvoivat. Minusta tuli tyytyväinen, jopa onnellinen ihminen. Raha ei ollut enää keräilyn ja saalistuksen kohde, vaan väline, jota saatoin käyttää valitsemaani elinvoimaiseen elämäntapaan. Pääsin rahariippuvuudestani, kun sen hankkiminen ei ollut enää elämäni tarkoitus.

Kirjassa puhun henkilökohtaisesta suhteesta aikaan ja rahaan sekä emotionaalisesta vauraudesta. Kuvaan kymmenien naisten kokemuksia rahasta, sen tuomista tunteista ja ongelmista. Elämäntaito ja itsetuntemus, oman talouden hoito ja vaurastuminen ovat aiheita, joita ei koulussa opeteta. Nuoret saavat suomalaisesta koululaitoksesta huipputiedot, mutta he jäävät pitkälti vaille arkielämän perustaitoja. Alle puolet teineistä tietää, mitä tarkoittaa korko. Uusavuttomuus rahan käytössä voi koskea sekä neljännen sukupolven köyhää että työssä menestyvää uraäitiä.

Taloudellisen taantuman aikana syntyy uusia putoaja- ja menestyjäryhmiä. Näiden ryhmien välissä laajeneva keskiluokka vaurastuu aineellisesti, mutta köyhtyy henkisesti. Moni haluaa toteuttaa kestävää kehitystä omassa elämässään, mikä on myös mahdollista hitaan vaurastumisen ohella.

Seuraavan kymmenen vuoden aikana Suomessa nopeimmin vaurastuva ryhmä on naiset. Moni nainen ei kuitenkaan osaa käyttää itsenäisesti rahaa, miettiä kulutustaan ja vaurastumistaan. Naiset muuttavat rahamaailmaa tullessaan sinne. Naiset ovat kuluttajina ja sijoittajina kiinnostuneita eettisyydestä, kestävästä kehityksestä ja ekologisista arvoista. Oman talouden hallinta on hankalaa niin glamourelämää tavoittelevalle nuorelle kuin eläkeikää lähestyvälle säästäjälle. Kuka naisten rahat käyttää, mihin ne joutuvat?

Raha ei ole naisille pelkkä pelimerkki tai arvon mitta, vaan se kantaa koko elämää ja antaa merkityksiä minuudelle. Jos nainen on huono raha-asioissa, hän kokee olevansa ihmisenä kelpaamaton. Tähän ajattelutapaan on saatava muutos. Haluaisin, että rahasta olisi enemmän iloa naisille arjessa ja koko elämänkaaren aikana. Naisen pitää oppia laskemaan ja tekemään vaurastumissuunnitelmia. Rahasta voidaan puhua myös naisten kielellä.

Raha on yksi naisen elämän peruspilareista. Haluaisin, että raha tuo naisten elämään tyytyväisyyttä, iloa ja tasapainoa pelon, nolouden ja syyllisyyden sijaan. Toivon, että lukija saa oivalluksia ja innostusta sekä soveltaa kirjan tarinoita omaan arkeensa ja tapojensa muuttamiseen.

Joka luvun lopussa on harjoituksia, joiden avulla voi tuulettaa ajatustottumuksiaan ja tehdä henkilökohtaista hyvän elämän raha-analyysiä. Kirja toimii työkalupakkina, jonka avulla voi pohtia ja muuttaa omaa rahasuhdettaan. Kiltti tyttö tyytyy vähään. Tee rahakapina ja asetu oman elämäsi ohjaksiin.

Menestystä oman elämäsi vaurauden rakentamiseen!

Helsingissä, Linnean päivänä elokuussa 2008

Leila Simonen