Phuket

Julkaistu Sukeltajan maailma -lehdessä 2/2000

Thaimaan Phuket ja sen lähisaaret ovat yksi maailman parhaita sukelluskohteita. Vesi on kirkasta, eläimistö ja kalat lajirikkaita ja sukellusjärjestelyt sujuvat. Monetkaan suomalaiset sukelluksen harrastajat eivät tätä paratiisia ole vielä löytäneet.

Runsas ja kirjava sukellustarjonta

Pelkästään Phuketin saarella on viitisenkymmentä sukellusfirmaa, joista 48 Padin. Tarjonta näkyy joka rannan ja kylän katukuvassa: puna-valkoliput liehuvat ja keltaiset paineilmapullot toimittavat portinpielen virkaa.

Sukellus kannattaa varata suoraan sukellusliikkeestä. Tietysti sukelluspaketin voi tilata myös jostakin kymmenistä paikallisista matkanjärjestäjäkioskeista, mutta välikäsiä ja rahastajia tulee silloin lisää.

Sukeltamiseen voi jo kotimaassa perehtyä netin kautta (vaikkapa www.hotbot.com ja siellä vain hakusana Phuket). Jokaisella itseään kunnioittavalla sukellusfirmalla on oma kotisivu. Silti perillä tehty tunnelman haistelu ja hintavertailu kannattaa. Marina Divers oli Karon ja Kata beachillä selvästi edullisin, ja sukellusturisteina säästimme pitkän pennin.

Aurinkomatkoilla on kaksi sukelluslomaa sesongissa suomalaisen oppaan johdolla. Reissumme aikana ei Karonilla ja Katassa suomea puhuvaa opasta ollut, eikä näkynyt suomalaisia sukeltajiakaan yhtä vapaapalokunnassa toimivaa Veikkoa lukuunottamatta. Mutta omatoiminen, englantia puhuva suomalaismatkailija sukeltaa suvereenisti kansainvälisessä ryhmässä kuten me teimme. Ja solmii uusia tuttavuuksia.

Uusia paikallisia ystäviä

Marina Diversissa tutustuimme thaimaalaiseen Nongiin, jonka tavoitteena oli oppia sukeltamaan. Thaityttöjä koskevat ennakkoluulomme joutuivat koetukselle, kun selvisi, että ”tyttö” oli New Yorkissa ja Pariisissa jatkokoulutettu 29-vuotias insinööri, joka arkkitehtinä suunnitteli taloja. Hänet oli palkittu myös korusuunnittelijana ja monitaiturina hän valmisti myös keramiikkaa.

Saimme kutsun Nongin partyihin yhtenä iltana. Kuljettaja haki meidät Nongin itsensä suunnittelemaan loistobungalowiin meren äärelle, keskelle sademetsää. Siemailimme jäädytettyä valkoviiniä terassilla ja katselimme hämillisenä merinäköalaa.

Emäntämme lörpötteli tekemisistään: hän omisti Bangkokissa hotellin, johon meillä olisi loppuelämämme erikoishinta. Hän oli tullut sukelluskurssille saadakseen tarpeeksi alan tietoa voidakseen palkata hotelliinsa sukellusopettajan. Aloin harkita alan vaihtoa.

Nongin poikaystävä oli nelikymppinen turvayrittäjä ja Thaimaan rakastetun kuninkaallisen perheen ystävä. Elosalamoiden loisteessa ja kaskaiden sirittäessä ymmärsin, että olimme törmänneet Thaimaan yläluokkaan.

Yksi tähti syttyy neljässä päivässä

Matkakumppanini Leena kävi neljä päivää kestäneen open water –kurssin. Se oli tehokas ja vaativa, mutta kuulemma mukava. Opettajana oli japanilainen nainen ja oppilaina bosnialais-skottilais-suomalais-thaimaalainen nelikko.

Kun Leena oli saanut suunnilleen CMAS:n yhtä tähteä vastaavan todistuksen, suunnistimme veneretkelle. Tuk tuk eli avolava-auto haki meidät hotellista ja kuljetti Phuketin eteläosaan ja Chalongin satamaan.

Vuorovesi on voimakas eivätkä isot alukset voi tulla rantaan saakka. Ne on ankkuroitu kauemmaksi ulapalle. Rannasta kahlasimme ensin kimpsuinemme puisen, Buddhan siunausta lisäävin köynnöksin koristellun pitkähäntäveneen kovaääniseen kyytiin. Se kuljetti meidät sukellusalukselle, jossa eläisimme seuraavat kolme päivää. Yläkannella oli oleskelu- ja ruokailutilat, alakerrassa keittiö, hytit

Sukeltamaan tänne tultiinkin

Retkeä ennen olin tehnyt neljä päiväsukellusta. Nyt kolmen päivän aikana aiottiin tehdä kymmenen sukellusta; matkapäivinä kolme ja keskimmäisenä neljä. Kahtena päivänä viimeisenä oli yösukellus, joka tehtiin aina heti jumalaisen kauniin auringonlaskun jälkeen.

Pääoppaana oli alle kolmikymppinen Silver Ranskasta. Hän kertoi oman sukellustahtinsa olevan korkean sesongin eli lähes puolen vuoden ajan saman kuin meidän veneretkemme aikana: 3 – 4 sukellusta päivässä, joka päivä. Jos nivelissä alkaa typpi nipistellä, täytyy kuulemma ottaa rokulipäivä, joka helpottaa. Pyörittelimme silmiämme. Saimme ranteisiimme Suunnon sukellustietokoneet.

Olin paheksunut alussa mielessäni sitä, että Silverillä oli thaimorsian mukana aluksella. Ajattelin, että sukellusturvallisuus kärsii, kun oppaan huomio on välillä muualla. Työtahdin kuultuani ymmärsin miestä jo paremmin: se oli paikallisen kulttuurin mukaista työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Similan ja Phi Phi -saaret

Parhaita useamman päivän sukelluskohteita ovat Similan saaret luoteeseen ja Phi Phi -saarten suunta kaakkoon Phuketista. Kolmen päivän Phi Phin reittimme oli taiten valittu. Matka-ajan saattoi käyttää auringonpalvontaan, seurusteluun, syömiseen tai lukemiseen.

Sukelluskohteita oli runsaasti, vaikka vilkkaimmissa paikoissa saattoi olla viisikin alusta ankkurissa. Silti näkyvyys pysyi kohtuullisena. Merivirta saattoi sotkea näkyvyyttä, eivät niinkään innokkaasti viuhtovat sukeltajan räpylät. Ja Hurghadan kaltainen ilmiö matalalla korallilla seisovien snorklaajien massoista puuttui. Sukellus tehtiin usein kallioseinän tai riuttamuodostelman vieressä, ja alla aukesi toisinaan neljäkymmentä metriä turkoosia vettä.

Voimakkaat merivirrat

Heti ensisukelluksella voimakkaat merivirrat tekivät meille tepposia. Kun open water -ryhmä sukelsi omia teitään, minä lähdin sukeltamaan saksalaisen Rolandin kanssa. Hän oli kiinnittänyt huomiota siksi, että hän oli turisteista ainoa, jolla oli veneessä mukanaan kyljessä kiehnäävä thaityttö. Rannoilla ja kaduilla näihin pariskuntiin kyllä oli törmännyt.

Sukelluskohteenamme oli muutama vuosi sitten uponnut 32-metrinen, pohjassa istuva risteilijä. Kun pääsimme kahteenkymppiin alas hylyn sivulle, voimakas merivirta tempaisi minut mukaansa. Sitä vastaan uiminen pani minikokoisiin räpylöihini vauhtia. Mutta mitä teki Roland; hän kadotti minut jo alas mentäessä, pyöri sokeana ympäriinsä ja antoi virran viedä mukanaan. Ei auttanut muu kuin käydä käteen kiinni: vedin satakiloista miestä mukaani pois äkäisimmästä virtauksesta hylyn suojiin.

Hylyn alakannella olikin rauhallisempaa. Uimme kultaisten parvien keskellä, kävimme laivan ruumassa ja ihailimme laivan silhuettia komentosillalta. Lopuksi lensimme myötävirtaan takaisin ankkuriköyteen ja lähdimme kapuamaan hitaasti ylös.

Pintautuessamme mietin uuden ja oudon sukelluskaverin ainaista yllätyksellisyyttä. Ja hymyilin mielessäni; veden alla pitää Rolandia suomityttö kädestä ja veden päällä thaityttö. Kyllä se aina harmaan Hannoverin ja kotiolot voittaa.

Ankkurissa kuuluisalla rannalla

Ankkuroimme yöksi Maya Bayhin, jonka valkohiekkainen ranta sädehti ilta-auringon valossa. Maya Bayn poukamasta on tullut Phi Phi –saarten upeiden rantojen joukossa kuuluisa: siellä on filmattu maaliskuun lopussa Suomessakin ensi-iltansa saava, samannimisen menestyskirjan pohjalta tehty elokuva. The Beach´in pääosassa on Titanicista tuttu Leonardo diCaprio.

Oli täysikuu ja upea ilta. Vesi välkehti pohjaan saakka; kelta-mustaraitainen käärme ui laiskasti kuunsillan yli. Hätkähdin: sen maalla viihtyvä lajitoveri oli paria päivää aikaisemmin rantaravintolassa istuessamme ylittänyt paljaat varpaani matkalla piiloon.

Käärme on kuulemma vaarallinen vain, jos se puraisee. Ja sillä on niin pieni suu, että se saa otteen vain pikkuvarpaasta tai korvalehdestä. Olin iloinen suuresta länsimaalaisen koostani. Yösukelluksella näin käärmeen taas, ja käsi kävi vaistomaisesti korvalehdellä.

Lisää mediahurmaa – Renny Harlin ja James Bond

Päivällisenä oli vihanneksia thailaisittain ja kanaa chilikastikkeella sekä höyrytettyä riisiä. Vatsa täynnä saattoi vääntäytyä takakannelle ihailemaan täysikuuta ja nauttimaan hiljaisuudesta.

Hiljaista oli siihen saakka, kunnes ”olohuoneen” viihdekeskus alkoi suoltaa Die Hardia videoversiona. Renny piti populaarikulttuurin Suomen lippua korkealla Thaimaan yössä: venemiehistö vietti iltaa elokuvan parissa.

Thaimaassa ei vain katsota ahkerasti elokuvia, vaan niitä myös filmataan siellä. Maa on suosittu elokuvien tekopaikka valonsa ja luonnonkauneutensa vuoksi.

Phang Ngan maakunnassa on Ping Gun -saari, jolla filmattiin vanha kunnon James Bond -leffa Kultainen ase. Iltapäiväretkellä voi kuvata samoja näkymiä kuin elokuvassa, mutta perillä törmää matkamuistokioskien ja innokkaiden myyjien rivistöön. Kaikki on kaupan, eikä mikään ole aitoa. Armanit, rolexit, bossit ja taide ovat kaikki taitavaa väärennöstä ja jäljittelyä. Vain myyjien hymy on aito ja sydämellinen.

Haita ja haiden puhdistajia

Shark´s pointissa ei nimensä vastaisesti useinkaan näe haita, koska veneliikennettä ja sukeltajia on liikaa. Sen sijaan Koh Bida Nok ei petä: yhdellä sukelluksella näin neljä leopardihaita – suurin oli lähes kolme metriä ja pieninkin metriheikki.

Suuripäinen ja rumahampainen leopardihai on vaikuttava ilmestys, mutta vegetaari. Asia tosin selvisi vasta sukelluksen jälkeen veneessä. Kuva piti saada ja sitä piti mennä ottamaan tosi lähelle.

Haita on vesissä paljon ja niin myös haita puhdistavia, imukupeilla varustettuja piraatteja. Yhdellä sukelluksella tunsin nipistyksen shortsimärkäpuvun lahkeen alapuolella: yli vaaksan mittainen puhdistaja alkoi lipoa takareittäni. Se ei tuntunut mukavalta, koska en vielä tiennyt, mitä laatua ihailijani oli. Hätistelin sitä pois, mutta se tuli takaisin.

Pienen suun aiheuttama nipistely oli kiusallista, ja mietin, onko elukalla kenties äiti mukanaan. Sain sen viimein parinani olleen ranskalaisen kimppuun, mutta mies oli ilmeisesti liian karvainen, koska cleaneri jätti meidät rauhaan. Veneessä kuulin, että puhdistajaa ei saa liian topakasti läpsiä, koska se voi tarrata imukupeillaan kiinni.

Ohut neopreenikokopuku on shortsiasua kätevämpi myös terävien korallien ja voimakkaan virtauksen yhdistelmässä. Kaikilla meistä oli hotelliin palatessa jonkinmoisia naarmuja koralleista, mutta ne eivät tulehtuneet ainakaan bacimysinillä voideltuna.

Yksi ranskalainen nainen sai yösukelluksella komean merisiilin piikit reiteensä. Venemiehistön ensiapu eli etikalla voitelu vaikutti yön yli niin, että aamulla piikit ja kipu olivat kuulemma poissa.

Jännittävää yöelämää

Toinen yösukellus tehtiin Koh Haa Yaissa. Halusimme mennä käymään isoissa luolissa, joiden seinämät olisivat erityisen loisteliaat lamppujen valossa. Näin olikin ja ihailimme matkalla somaa hämähäkkirapua seinämässä.

Palatessa ensimmäisen tunnelin suulla tuli säpinää: toistakymmentä isoa tonnikalaa oli tulossa meitä vastaan, mutta ne säikähtivät meitä ja valoja. Alkoi molemminpuolinen sätkiminen. Sitten me jähmetyimme paikallemme, kunnes tonnikalaparvi kääntyi takaisin.

Törmäsimme parveen vielä toisen kerran, ja sama läiske alkoi taas. Veneessä Silver kertoi, että tonnikalat voivat olla ”really crazy”. En jatkanut aiheesta, enkä halunnutkaan kuvitella kamppailua valtavien jässiköiden kanssa mustassa yössä ja tunnelin katto pääni yläpuolella.

Tropiikin vedenalainen paratiisi

Päiväsukelluksilla riitti valoa ja välkettä. Upeita seiniä ja riuttamuodostelmia oli seuraavissa kohteissa: Koh Doc Mai, Anemon Reef, Hin Daeng ja Hin Muang.

Iso barracudat, pohjaan sekoittuvat vaaleanpunaiset kivikalat, isot neliskanttiset ja värikkäät pufferi- ja laatikkokalat ja erikokoiset trumpettikalat olivat mielenkiintoisimmasta päästä eläinkuntaa.

Värikkään akvaarion raamit muodostuivat aivo-, pöytä-, tuli- ja viuhkakoralleista. Yöllä näki isoja hummereita ja taskurapuja. Leijonakaloja näki yöllä ja päivällä. Kerran laskin niitä neljätoista havisemassa samassa kallionkolossa.

Reissun viimeinen sukellus oli lähes hengellinen kokemus. Koralliseinää läikytti valo. Katsoin ylös aurinkoon, joka loisti veden läpi. Seinämästä tarjottimena aukeavalla punaisella viuhkakorallilla tanssi yli kymmensenttinen kirkkaankeltainen merihevonen. Se näytti niin veikeältä ja myyttiseltä, että olin täysin mykistynyt ja myyty. Hieno huipennus neljäntoista sukelluksen sarjaan Etelänavalle asti aukeavalla Intian valtamerellä.

Kirjoittaja on sosiologi, dekkarikirjailija ja seikkailukouluttaja. Hän on harrastanut urheilusukellusta seitsemäntoista vuotta.